Vaikka luonnontieteen saavutukset ovat valtaisat, on asioita, joista se ei ole kyennyt saamaan otetta. Näistä ohittamattomin olemme me itse: objektiivinen luonnontiede hämmentyy ryhtyessään miettimään, keitä me subjektit oikein olemme. Objektiivisen tieteen piirissä on kyllä saavutettu paljon tietoa esimerkiksi tietoisuuden eri toiminnoista, mutta subjektiivinen kokemuksemme todellisuudesta tieteeltä pakenee.

Luonnontieteellisen tiedon ulottumattomiin ovat jääneet niin ikään sellaiset teemat kuin aika, ystävyys, rakkaus ja etiikka. Filosofiassa näitä kutsutaan ajattelun asioiksi.
Vaikka luonnontieteen keinot saavat näistä asioista otteen huonosti, on näitä asioita pohdittu parhaimmillaan siinä onnistuen jo tuhansia vuosia. Esimerkiksi luvusta onnistumme tavoittamaan totuuden ilman tieteen apuakin, kun onnistumme laskemisessa. Vastavaasti voimme onnistua myös muiden ajattelun asioiden totuuden tavoittelussa ja kyetä ajattelemaan, keitä me olemme ja kuinka meidän tulisi elää yhdessä.

Nämä ajattelun asiat, joita pohditaan pikemminkin totuuden kuin tiedon kannalta, ovat luonnon hyödyntämisessä mitättömiä, mutta elämässämme ne ovat olennaisia. Jo Sokrateen mukaan elämän ajatteleminen on mielekkään elämän ehto.
Kirjassaan Todellisuus yhtä kaikki filosofi Juha Himanka käy asiaan ja alkaa seurata ajattelun polkuja.