On pääsiäislauantai ja Tukholmassa kesäisen lämmintä. En ole vielä tsekannut Helsinkiä. Mitä sinä teet. Olen porraspyramidin huipulla, olen elänyt pitkään, melkein viisikymmentä vuotta. Siihen mahtuu monta elämää. Minun pitäisi käyttää pohjepituista vekkihametta. Sitä en tee.

Muusikko ja laulaja Anna Järvisen esikoisromaani on kirkas ja rehellinen sukellus taiteeseen, kuolemaan, kauneuteen ja haluun.

Kevät Tukholmassa, kertoja-Anna kotonaan valoisassa asunnossa, jota hänen on vaikea pitää siistinä. Ajatuksissa on monesti Suomi, maa jonka hän jätti taakseen lapsena. Puhe kääntyy usein myös toista kohti, kohti sinää jossakin tietyssä hetkessä, kohti surua.

Naisen elämäntarina peilataan esiin häkellyttävällä suoruudella, niin tiheästi että jokaisella sanalla on tavujaan suurempi paino. Järvisen pienoisromaani on haikeuden mestarillista liikettä, todesta uneen ja takaisin. Kirja on saanut ilmestyttyään ylistäviä arvioita sekä Suomessa että Ruotsissa.

Anna Järvinen (s. 1970) on ruotsinsuomalainen säveltäjä, laulaja ja taiteilija, joka asuu Tukholmassa. Hänen läpimurtoalbuminsa Jag fick feeling ilmestyi vuonna 2007, uusin levy Vestigia Terrent ilmestyi keväällä 2020. ”Anna Järvinen och kvinnorna” -tv-sarjassaan (2016) hän keskusteli kymmenen naisen kanssa, joilla kaikilla oli suomalaiset sukujuuret. Uni viime yönä: on Järvisen esikoisromaani.