Saatanatangossa eletään jatkuvan sateen ja tuulen riepottelemalla
syrjäseudulla. Lakkautetun osuustilan asukkaista koostuva pieni joukko odottelee pelastustaan. Epätoivon lamauttamat ihmiset väijyvät toisiaan verhojensa
raoista, keplottelevat osuutta naapurin palkkapussista. Kaikki ympärillä lahoaa käsiin. Sahataan metafyysisen ymmärryksen ja äärimmäisen välinpitämättömyyden välillä.

Lopulta odotus palkitaan. Paikalle saapuu vapahtaja, jo kertaalleen kuolleeksi väitetty pikkurikollinen Irimias. Miltei profeetallisena näyttäytyvä hahmo lupaa johdattaa ihmiset hävityksen keskeltä kohti valoisampia aikoja, tietysti pientä korvausta vastaan.

Saatanatango on omituinen umpikuja. Sen kerronnan virta nyrjäyttää, harhauttaa ja johdattaa mukanaan läpi alitajunnan pimeiden takakujien. Kerronnan tasot lomittuvat ja keskeytyvät, sillä jokaisella on pakottava toive tulla ymmärretyksi täysin ja ehdoitta. Lopputuloksena on mielisairas ja manipuloiva vuodatus, jossa perspektiivit äkisti vaihtuvat mikroskooppisista kosmisiin.