Kesäinen Hanko on paratiisi, jossa kävellään vehreiden puiden alla, nautitaan kylmää viiniä Belvederen terassilla ja rakastutaan. Mutta jokainen kesä näkee aina loppunsa, pimenevän taivaanrannan, leijailevat lehdet ja myös toisenlaisen lopun: sodan.

Ensin on 1910-luvun kesä, jonka loppu merkitsee Elsalle menetyksen sijasta odotusta. Elokuun illan kohtaamisesta syntyy kevään koittaessa tyttö joka saa nimen Taimi. Jossakin taustalla Suomi itsenäistyy ja suomalaiset sotivat keskenään. Mutta sodan kumu on vielä kaukana Hangosta.

Taimi kohtaa 1930-luvun lopun Hangossa Eeron. He viettävät pienen hetken suvea yhdessä. Ja kun kesä jälleen tekee tilaa syksylle, Eero komennetaan rintamalle. Talvisota syttyy.

Taimin ja Eeron tarinan kautta piirtyvät esiin sukupolvien ja sukupuolien erot ja yhtäläisyydet aikana, jolloin maailma palaa. Lassila kuvaa kauniisti ja tarkasti sen, mikä jää sotakertomusten taakse piiloon.

Kesän kerran mentyä on romaani itsenäisistä naisista, rakkaudesta ja rakkauden loppumisesta sekä Hangosta, jonka menetys talvisodan loputtua kytkeytyy sekä Taimin että Eeron kohtaloihin.

Lassilan kirja on myös loistelias tarina ajan kulusta, siitä miten kuvaan voi yrittää vangita jotakin, mikä kuitenkin väistämättä muuttuu, kuluu toiseksi. Kuin toisen ihmisen valokuva, jota kantaa mukanaan kuin muistoa, haavetta.