Paavali menee palasiksi Jerusalemissa, eväsretki muuttuu taideluennoksi, kemikaalit valuvat niin ympäristöön kuin elimistöönkin ja kirjailija lähestyy kollegaansa lievässä luomisentuskassa.
Kaikki on tuhoutunut on mestariteos. Sen häpeilemättömän moninaiset tekstit elävät rytmistä, laulusta ja toiston lukemattomista variaatioista - milloin elämä on saamatonta laahustamista, milloin kieli yskii ja pettää ratkaisevassa kohdassa. Ja vaikea sanoja ja maailmaa on Markku Paasosen tekstissä toisistaan erottaakaan; myös luonnon tuhoutuminen on väkevästi sidoksissa kieleemme.
Paasosen rekisterien, muunnelmien ja ajattelun laajuus on hämmästyttävää. Kaikki on tuhoutunut kyseenalaistaa niin sanat, kvarkit kuin taiteenkin, ja juuri siksi se on niin toiveikas teos. Tuhon, hajoamisen ja vajoamisen takaa loistaa uudenlaisen kielen, siis, maailman, kajo.