Uudessa esseekokoelmassaan Itämainen huone Leif Salmén palaa eurooppalaisuuden ääreen. Sen ytimessä häntä kiinnostavat erityisesti orientaalinen kulttuuri ja Välimeren maat. Yhdessä esseistä
Salmén kirjoittaakin kuuluisasta maanmiehestään, itämaiden tuntijasta ja tutkimusmatkailijasta Georg August Wallinista, ja pohtii tämän suhdetta eurooppalaiseen ja islamilaiseen kulttuuriin.

Kokoelma ulottuu kuitenkin moniaalle: toisessa esseessä valistuksen ja populismin ajattelemisen yllykkeenä toimii aivan toisenlainen, moderni kirjailija Saul Bellow.

Salménin ajattelussa hämärä laskeutuu ja heittää jo pitkiä varjoja sen toiveunen ylle, joka on Eurooppa. Eräs tällainen varjo on pakolaisten saapumisen ja kohtaamisen paljastama perustava hajaannus eurooppalaisessa minäkuvassa.

Salmén raivaa tietään menneisyyteen koetellakseen ajatusta, että demokratia ja tasaarvo ovat alituiseen uhattuina. Hän on aina valmis taistelemaan niiden puolesta, mutta on pakotettu tiettyyn pessimismiin löytäessään historiasta vastaavuuksia nykyajan tendensseille. Esimerkin tarjoaa skottilainen historioitsija, kirjailija Thomas Carlyle, joka kamppaili opportunismia ja epärehellisyyttä vastaan yli 150 vuotta sitten. Aikana, joka rappioitui pidäkkeettömän materialismin ja ahneiden poliittisten kompromissien myötä
häikäilemättömien pankkiirien ohjaamassa yhteiskunnassa.