Entinen kunnanjohtaja Markku Umpivaara alkaa eläkkeellä käyttäytyä oudosti. Hänen vaimonsa Pirjo ensin ymmärtää, sitten yrittää ymmärtää - pahantuulisuutta, pelaamista ja häntäheikkyyttäkin - kunnes päättää ottaa avioeron. Harkinta-aika ei ole umpeutunut, kun Markku saa Alzheimer-diagnoosin. Pirjosta tulee omaishoitaja.

Koska määrärahoja on supistettu ja kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut siirretty osaksi laajaa hyvinvointialuetta, apua ei löydy mistään. Jokainen yksittäinen taksiseteli, reseptin uusiminen, apu väkivaltatilanteisiin, yritys saada kuntoutusta tai lopulta mitä tahansa, jolla mies olisi hetken pois kotoa, osoittautuu mahdottomaksi.

Pirjo on yksin miehen rinnalla, joka on hänkin yksin, sairauteensa käpertyneenä. Umpiväsyneenä Pirjo ei enää tiedä, kumpi heistä on hullumpi, kumpi kaipaa enemmän apua, onko hänen miehestään kohta jäljellä enää mitään.

Soteorpo on humoristinen ja raaka kertomus ihmisistä, jotka erkaantuvat toisistaan ja muusta maailmasta. Lindgren kirjoittaa pettämättömällä vainullaan tarinan, joka kertoo yhteiskunnasta ehkä enemmän kuin haluaisimme nähdä.