Tommi Uschanovin esseekokoelma Sininen tango käsittelee musiikkia, elokuvaa, kaunokirjallisuutta, valokuvaa sekä näiden kulttuurin lajien kuluttamisen ja harrastamisen historiaa. Osa esseistä sivuaa myös historian ja filosofian kysymyksiä. Kirjan yksittäisiä aiheita ovat mm. äänilevyn historia, populaarimusiikin
ja klassisen musiikin välinen suhde, nostalgia, Paavo Rintalan ja Juhani Mustosen romaanit sekä Ludwig Wittgensteinin ja Frank Cioffin filosofia.

Kuten Uschanovin kirjat usein ennenkin, myös Sininen tango pyrkii esittelemään suomalaisille lukijoille ihmisiä ja ilmiöitä, jotka ovat täkäläisessä keskustelussa jääneet paitsioon tai jonkinlaiselle katvealueelle, vaikka saattavat muualla länsimaissa olla hyvinkin tunnettuja. Kaikkein laajimmalla tasolla kirjan esseitä
yhdistää kysymys menneisyyden ja nykyhetken suhteesta. Miksi nykyisyyden ja historian välillä tuntuu tietyissä tilanteissa olevan ylitseTommi pääsemätön kuilu, mutta toisissa tilanteissa ei? Ja miksi se, että tämä kuilu tuntuu ylitsepääsemättömältä, taas tuntuu tietyissä tilanteissa ongelmalliselta tai kiusalliselta, mutta toisissa tilanteissa ei? Entä mikä on kulttuurin ja taiteen rooli näiden tuntemusten artikuloimisessa?