Mikko Rimminen on rakentanut ylistettyyn romaaniinsa Maailman luonnollisin asia loisteliaan, epävarman kertojan. Empimiset, lainausmerkit, listat ja alaviitteet kielivät kertojan vimmasta kirjata Berliinissä asustavan Ernstin tarina mahdollisimman tarkasti, juuri sellaisena kuin se tapahtui - yhä absurdimmaksi käyvässä ”mustan kuution” likipiirissä.

Koko kerronta on kaiken aikaa vaarassa luisua johonkin merkityksen ja sen kaikinpuolisen hajoamisen välimaastoon.