Äiti, poika ja isoisä viettävät kesää huvilalla. Merenlahden rannalla suvi on kauneimmillaan. Nuori Kimmo elää sitä kuin päivää, joka toistuu ja on sama ja uusi, kuin aikaa ei olisi.

Aikuiset sen sijaan elävät ajan armottomuuden kanssa, kantavat tapahtuneita mukanaan itsessään ja teoissaan; päättyneiden sotien raskaat hahmot kulkevat vehreiden puiden varjoissa.

Luopumisen ja luovuttamisen vastavoima on Kimmon kautta kerrottu lapsen maailma täynnä aisteja ja värejä, eikä menneisyyteen voi jäädä tuijottamaan, täytyy ”yrittää nähdä edes se vähä, mikä edessä näkyy”.

Armain aika on romaani lapsuudesta, muistamisesta ja ratkaisuista, jotka määräävät elämän suunnan ja paikan.

Lassilan ehjät ja kauniit lauseet pysäyttävät lukijan näkemään ihmisten tekojen jokapäiväisyyden ja pienuuden - niiden vuodenaikojen lailla toistuvan painon.