Äiti, poika ja isoisä viettävät kesää huvilalla. Nuori Kimmo elää suvea kuin päivää, joka toistuu ja on sama ja uusi, kuin aikaa ei olisi. Aikuiset sen sijaan elävät ajan armottomuuden kanssa; päättyneiden sotien raskaat hahmot kulkevat vehreiden puiden varjoissa. Mutta menneisyyteen ei voi jäädä tuijottamaan, täytyy yrittää nähdä edes se vähä, mikä edessä näkyy.

Pertti Lassilan toinen romaani kertoo lapsuudesta, muistamisesta ja ratkaisuista, jotka määräävät elämän suunnan ja paikan. Ehjät ja kauniit lauseet pysäyttävät lukijan näkemään ihmisten tekojen jokapäiväisyyden ja pienuuden - niiden vuodenaikojen lailla toistuvan painon.