Sinivaaran kuudes runokokoelma on ylistystä, puhetta puista. Lumoutunut ja tarkka puhuja maalaa havaintonsa esiin väreinä ja muotoina, fyysisesti liikuttavina kuvina ja lämpönä. Kuin ihminen ja puu olisivat samaa henkeä, yhdessä ylös kurottavia raajoja.
Sinivaara kirjoittaa rohkean hurmioituneesti, vilpittömästi. Puiden lisäksi kokoelma nostaa esiin lähimetsien merkityksen, luonnon itsepintaisen ja hauraan olemassaolon kanssamme ja meistä riippumatta.
Puissa on myös kyse valosta ja lumesta, luonnon ja urbaanin rajapinnasta, siitä missä rajoja ei ole, on ainoastaan ”metsä ja polkujen aava, melkein kuin ennen ja aina”.
Olli Sinivaara (s. 1980) on kotoisin Tampereelta ja asuu nykyisin Helsingissä. Kalevi Jäntti -palkitun Sinivaaran esikoiskokoelma Hiililiekki ilmestyi 2005 ja viimeisin teos Purkautuva satama 2018. Puut on hänen kuudes runokokoelmansa. Sinivaaran runoja on julkaistu monilla kielillä, ja hänen runojaan oli mukana Jenni Haukion toimittamassa antologiassa Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017). Sinivaara on myös suomentanut ranskalaista filosofiaa ja runoutta, kuten René Girardin teoksen Väkivalta ja pyhä.
