HEIKKI HAAVIKKO
Paavo Haavikko, isä
Ilmestynyt 8.5.2015
Kuulen kyllä vieläkin Alpina-kirjoituskoneen rummutuksen kaukaa lapsuudesta Säämingin talon eteisestä ja aikuiselta iältäni Kirkkonummen talon verannalta. Isä kirjoitti joka päivä. Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämä on ilta kun ehtii joen ylitse kirjoitit Ratsumiehen libretossa. Virtojen maissa mennään yli lautturin matkassa. Mutta vaikka niin kirjoititkin, lautturin matkaan en sinua laita enkä Tuonelan jokeen päästä, kyllä tiedät, olemme järvi-ihmisiä, vesikansaa niin kuin Säämingissä saaristolaisia kutsuttiin. Talvipalatsissa toinen runosi päättyy: Se oli hullu retki taivaanrantakiviä pitkin. Eivätkö ne olekin selkävesien rantakiviä. Kerroinko sinulle koskaan. Lapsesta asti olen nähnyt unta äidistä ja meistä muista: Perheemme seisoo luodolla, edessä on äärettömiin toisia luotoja, saaria, vesiä ja selkiä; äiti meni edemmäs eikä palannut. Meni Laritsa, meni Johanna. Ja nyt meni selkävesille isäkin. Minä vielä soudan täällä.
Kirjailija Paavo Haavikko kuoli vuonna 2008. Hänen poikansa Heikki Haavikko toimi viimeiset vuodet isänsä omaishoitajana. Näistä vuosista kertoo kirja Paavo Haavikko, isä. Se kertoo pojan ja isän suhteesta, kuuluisuuden taakasta, vallasta ja siitä surusta kun luovumme tärkeästä ihmisestä.
Kun Paavo Haavikko sairastui, hän ei saanut sairastaa julkisuudelta salassa, vaan yleisön eteen kannettiin paljastusotsikoita vieraista naisista ja viinasta. Moni halusi päästä suurmiehen kuolemasta osalle. Moni tunsi olevansa itse oikea ja arvoinen perillinen. Haavikon poika.
Paavo Haavikko, isä kertoo asiasta toisen puolen. Arjen, hitaiden sanattomien päivien, unohtamisen, muistamisen ja välittämisen päivien. Ja tästäkin kirja kertoo: millaista on lapsen surra isänsä kuolemaa, kun jo oikeus siihen halutaan kieltää.
LUOKITUS 99.1
SIDOTTU, SUOJAPAPERI
140 × 210 MM
302 SIVUA
ULKOASU JENNI SAARI
ISBN 978-951-851-399-8
